Oman työn päiväkirja

Yrittäjän työnohjaaja -opintojeni lopputyön aihe löytyi lopulta hyvin läheltä: omasta yrityksestäni.

Ajatusten aikalisän palvelukokonaisuudessa oli ollut jo pidempään selkeä aukko. Tarjolla oli työnohjausta, valmennusta ja hyvinvointia tukevia palveluja, mutta asiakaspolun alkupäästä puuttui matalan kynnyksen tuote ihmiselle, joka kaipaa selkeyttä omaan työhönsä, mutta ei välttämättä juuri nyt tarvitse tai halua kokonaista työnohjausprosessia.

Entistä useammin aihe nousee esiin yrittäjien kanssa keskustellessa. Moni kaipaa tukea ajankäyttöön, ajattelun jäsentämiseen ja oman työn hallintaan. Samalla työnohjaus voi tuntua vieraalle, liian isolle tai taloudellisesti sellaiselle asialle, johon ei juuri nyt tartuta. Tarve ei kuitenkaan katoa sillä, ettei palveluun olla vielä valmiita sitoutumaan. Voisiko siis tarjolla olla jotain edullisempaa, helpommin lähestyttävää ja silti aidosti hyödyllistä?

Matalamman kynnyksen työnohjauksellista ajattelua

Lopputyössäni lähdin ratkaisemaan kahta kysymystä. Ensimmäinen liittyi asiakkaaseen: Miten työnohjauksellista ja valmennuksellista ajattelua voisi tuoda ihmisen omaan arkeen matalammalla kynnyksellä? Toinen liittyi omaan yrittäjyyteeni: Miten omaa osaamista voi tuotteistaa niin, ettei lopputuloksena ole vain muistikirja, kalenteri tai irrallinen tehtäväpaketti?

Näiden kysymysten pohjalta syntyi Oman työn päiväkirja.

Kirja yhdistää kalenterin, työkirjan ja valmennukselliset kysymykset. Sen tarkoitus ei ole korvata työnohjausta eikä ratkaista kaikkea käyttäjän puolesta. Tarkoitus on auttaa pysähtymään oman työn äärelle, jäsentämään ajatuksia, tunnistamaan kuormitusta ja suuntaamaan tekemistä siihen, mikä on oikeasti tärkeää.

Kirjan taustalla kulkevat samat ajattelutavat, joita hyödynnän omassa työssäni muutenkin: positiivinen psykologia, hyväksymis- ja omistautumisterapian näkökulmat, tietoisuustaidot, ratkaisukeskeisyys ja GROW-valmennusmalli. Ne eivät kuitenkaan näy kirjassa raskaina teoriaosuuksina, vaan rakenteena, kysymyksinä ja siinä, miten kirja etenee. Ensin pysähdytään suunnan ja tavoitteiden äärelle. Sen jälkeen katsotaan nykyhetkeä: mitä työssä ja elämässä on meneillään, mitkä asiat ovat tärkeitä ja millaisia kuoppia matkalla voi olla. Vasta sen jälkeen siirrytään arkeen, kuukausiin, viikkoihin ja konkreettisiin valintoihin. Mitä teen? Mitä jätän tekemättä? Mihin tämä viikko vie?

Kaikkea ei tarvitse selittää

Yksi prosessin tärkeimmistä oivalluksista oli se, ettei kaikkea tarvitse selittää.

Alkuvaiheessa minulla oli vahva tarve perustella tehtäviä enemmän. Halusin avata käyttäjälle, miksi juuri näitä asioita kannattaa pohtia ja mitä ajattelua kysymysten taustalla on. Prosessin edetessä huomasin kuitenkin, että liiallinen selittäminen alkaa helposti viedä tilaa siltä tärkeimmältä: käyttäjän omalta ajattelulta.

Tämä oli myös työnohjauksellisesti kiinnostava havainto. Työnohjauksessakaan ohjaajan tehtävä ei ole täyttää tilaa omilla vastauksillaan, vaan auttaa pysähtymään, tutkimaan ja oivaltamaan. Sama periaate piti siirtää kirjan rakenteeseen. Hyvin mietitty rakenne, oikeat kysymykset ja riittävä väljyys voivat ohjata käyttäjää huomattavasti enemmän kuin pitkä teoriaosuus.

Tämän vuoksi Oman työn päiväkirjasta tuli tietoisesti väljä. Se on täysin numeroimaton. Kirjassa on ankkuritehtäviä, kuukausiaukeamat, viikkoaukeamat ja tilaa omille huomioille. Se ei vaadi täydellistä täyttämistä eikä ole vain yhtä oikeaa käyttötapaa. Sen voi aloittaa milloin tahansa ja siihen voi palata myös tauon jälkeen.

Fyysinen kirja oli myös tietoinen valinta. Sähköiset kalenterit ovat tehokkaita aikatauluttamiseen ja tiedon säilyttämiseen, mutta käsin kirjoittaminen tuo ajatteluun erilaisen rytmin. Kun ajatuksia kirjoittaa käsin, niitä joutuu tiivistämään, valitsemaan ja priorisoimaan. Kaikkea ei voi kirjata ylös. Juuri se tekee käsin kirjoittamisesta hyödyllistä: oma ajatuskaaos alkaa tulla näkyväksi selkeinä sanoina ja lauseina.

Aineeton osaaminen konkreettiseksi tuotteeksi

Lopputyöprosessi vahvisti omaa työnohjaajaidentiteettiäni erityisesti tuotteistamisen näkökulmasta. Asiantuntijatyössä osaaminen on usein aineetonta. Se näkyy keskusteluissa, kysymyksissä, tavassa hahmottaa tilanteita ja kyvyssä auttaa toista jäsentämään omaa ajatteluaan. Tuotteistamisen kautta osa tästä osaamisesta piti muuttaa konkreettiseksi, käytettäväksi tuotteeksi.

Se ei ollut aivan yksinkertaista. Prosessin aikana jouduin jatkuvasti kysymään ja kyseenalaistamaan, mikä on olennaista, mitä voi jättää pois ja mikä oikeasti palvelee käyttäjää. Sisältöä olisi voinut tehdä paljon enemmän. Lopputuloksen kannalta tärkeämpää oli kuitenkin karsiminen, selkeyttäminen ja luottamus siihen, että käyttäjän omalle ajattelulle pitää jäädä tilaa.

Osa Ajatusten aikalisän palvelukokonaisuutta

Ajatusten aikalisän palvelukokonaisuudessa Oman työn päiväkirja asettuu matalan kynnyksen tueksi. Se on samalla ensimmäinen pienen hintaluokan tuote, jota asiakas voi käyttää itsenäisesti ilman erillistä ohjaustapaamista. Se voi toimia itsenäisenä työkaluna oman työn jäsentämiseen, ensimmäisenä kosketuksena työnohjaukselliseen ajatteluun tai työnohjauksen ja valmennuksen rinnalla kulkevana välineenä.

Olen kuvannut kirjaa välillä laukkuun mahtuvaksi työnohjaajaksi. Sen ei ole tarkoitus kuitenkaan korvata ihmistä työnohjaajana. Lausahdus kuvaa ennemminkin kirjan tarkoitusta: se kulkee mukana ja muistuttaa pysähtymään oman työn äärelle silloin, kun ajatukset alkavat hajota moneen suuntaan, eikä oikein tiedä enää mistä ottaa kiinni.

Työ jatkuu

Tätä kirjoittaessa ensimmäinen painos on kirjapainon hallussa. Jatkossa kirja jää osaksi Ajatusten aikalisän palveluita ja toimii paitsi asiakastyön välineenä, myös markkinoinnin välineenä.

Lopputyö valmistui, mutta kirjan ympärille rakentuva työ on vasta alussa. Oman työn päiväkirja on minulle uusi tapa tehdä omaa osaamista näkyväksi ja tuoda työnohjauksellista ajattelua lähemmäs arkea. Samalla se toimii esimerkkinä siitä, miten työnohjauksellinen osaaminen voi saada uuden muodon.