top of page

Tavoite joka ei koskaan toteudu

Päivitetty: 16. syysk. 2021


Minä rakastan sanoja ja niiden merkityksiä. Kyseenalaistan ja analysoin, pohdiskelen. Yksi mitä olen ihmetellyt viimeaikoina on sana tavoite. Miksi täytyy aina tavoitella jotakin? Mikä on se kuuluisa “paras versio itsestäsi?” Mikä on se palkinto jonka jälkeen on valmis hellittämään ja nauttimaan elämästä? Tavoitteen saavuttamisen jälkeen tulee aina se seuraava ja taas seuraava ja sitä seuraava. Mieli on rakentunut haaveilemaan ja unelmoimaan ja rakentamaan ihannekuvaa joka muovautuu sen mukaan mitä mieli tänään oppii maailmasta.


Tulevaisuudessa elämisen sijaan, voisiko nauttia pienistä asioista päivittäin, tänään? Luopua niistä asioista jotka eivät enää palvele ja lisätä tietoista läsnäoloa tässä ja nyt? Lakata kuuntelemasta kriitikkoajatuksia ja antaa aikaa arvojen kirkastamiselle? Tehdä se mikä on kaikkein pelottavinta, eli kääntääkin katse ulkopuolelta sisäänpäin: Mitkä ovat omat arvoni? Mikä on minulle riittävän hyvä? Mitkä ovat ne ajatukset joita kuuntelen? Mitkä toimintamallini ovat minulle haitallisia? Milloin viimeksi annoin itselleni luvan hellittää?

Tavoitteiden asettaminen on tärkeää, mutta milloin tiedämme olevamme perillä jos focus on aina tulevassa jota ei vielä ole? Mieli ei meille automaationa kerro milloin asiat ovat hyvin. Ei tule hetkeä jolloin tiedät olevasi perillä. Mieli vaatii aina jotain lisää, se on sen tehtävä. Samalla siinä asioita tavoitellessa häviää myös eläminen tässä ja nyt. Ja tämä hetki on ainoa mikä oikeasti on. Kaikki muu on mielikuvituksen tuotetta. Juuri nyt olemme parhaita versioita itsestämme. Sen enempään emme pysty. Tänään, juuri tässä. Mistä tulee se valtava armottomuus ja raamitus sen suhteen mitä meidän pitäisi olla? Kuka sen määrittelee ja kuka sen kriitikon kasvattaa? Ja kenen valinta on kuunnella sitä?


6 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Comments


bottom of page