Opintojeni myötä olen saanut mahdollisuuden verkostoitua ja päästä keskustelemaan useiden eri hyvinvointialan yrittäjien kanssa. Upeita keskusteluja, joissa kuitenkin liian moni on kertonut, ettei heillä ole työnohjausta tai verkostoa, jonka kanssa jakaa omaan työhön liittyviä asioita. On yhteistyökumppaneita ja ihmisiä saman asian äärellä, mutta ei ammatilliseen kasvuun ja kehittymiseen varattua aikaa.
Hyvinvointialalla toimivat pienyrittäjät tekevät yleensä töitä sydämellään ja rakkaudesta lajiin. He haluavat tuottaa toisille hyvinvointia sekä olla apuna ja tukena muille, mutta ovat samalla usein myös tottuneet pärjäämään itse ja hoitamaan asiat itse. Kaikkea ei kuitenkaan voi läheisten kanssa käydä läpi ja aina ei ole kyse myöskään pulmista jotka ratkeaisivat terveydenhuollon avulla. Yksinyrittäjä saattaa jäädä usein liian yksin omien ajatustensa kanssa ja ajatuksilla on vielä taipumus jumittua pyörimään pientä kehää.
Työn kokeminen mielekkääksi ja siinä kehittyminen on iso osa työhyvinvointia. Työssä urautuminen ja saman asian toistaminen vuosi toisensa perään ei lopulta ole mielekästä kenellekään. Yksin yrittävien tilanne ei ole viimevuosina ollut helppo, joten energia on käytetty selviytymiseen.
Olisiko nyt aika panostaa työhyvinvointiin myös ammatillisen kehittymisen näkökulmasta? Arkiset asiat vievät mennessään kovin helposti ja aikaa näkökulmien laajentamiseen on hyvin rajatusti. Olisi hienoa nähdä yrittäjien tarttuvan työnohjaukseen samalla tavoin kuin esimerkiksi kirjanpitoon: työnohjaus on asia, joka kannattaa hoitaa ammattilaisen kanssa.
Työnohjaus antaa mahdollisuuden pysähtyä arvioimaan mennyttä ja suunnittelemaan tulevaa säännöllisesti. Se on mahdollisuus avata uusia näkökulmia luottamuksella sellaisissa tilanteissa, joissa muuten saattaa jäädä hyvinkin yksin. Työnohjaus on ajan varaamista itsensä ja yrityksensä kehittämiselle ja kehittymiselle. Mistä tullaan ja mihin ollaan menossa ammatillisesti?
Työnohjauksella on aina tavoite, joka sovitaan heti työnohjaussuhteen alussa. Työnohjaaja ei anna suoria ohjeita eikä neuvoja ohjattavalle. Sen sijaan hän auttaa kysymyksillään ohjattavaa löytämään omia ratkaisuja pulmiinsa. Työnohjaaja vastaa prosessin etenemisestä ohjattavan tuottaessa sisällön. Työnohjaus on kohtaamista ja vuorovaikutteista toimimista sen asian ympärillä jonka ohjattava kulloinkin haluaa pöydälle nostaa. Työnohjaaja on myös vaitiolovelvollinen. Keskustelut ovat aina luottamuksellisia, jolloin ohjattava voi vapaasti puhua myös arkaluonteisista tai asiakkuuksiin liittyvistä asioista, joita ei voi jakaa esimerkiksi läheisten kanssa.
Yksinyrittäjän työnohjaus voi olla yksilöohjausta tai esimerkiksi pienessä ryhmässä muutaman muun yksinyrittäjän kanssa.
Työnohjaus on oman työn tutkimista, arvoimista ja kehittämistä. Tavoitteena on ammatillinen kasvu ja keskeisenä välineenä vuorovaikutteinen oppimisprosessi. Työnohjauksessa voidaan tarkastella suhdetta työhön, työn tekemisen tapaa, omaa työpersoonaa, ihmissuhteita työympäristössä, omia vahvuuksia ja haasteita. Työnohjauksessa toimitaan tasa-arvoisesti: ohjattava on oman alansa asiantuntija ja työnohjaaja ohjaa prosessia. Työnohjaajan ei tarvitse osata ja ymmärtää ohjattavan työn sisältöä, koska työnohjaaja ei ole antamassa valmiita ratkaisuehdotuksia. Ohjaajan tehtävä on tukea niitä sisäisiä prosesseja, joita ohjattavassa käynnistyy työnohjauksen avulla.
Mitä hyötyä työnohjauksesta on? Parhaassa tapauksessa työnohjaussuhteen tuloksena perustehtävä kirkastuu, itsetuntemus vahvistuu. Työssä jaksaminen lisääntyy, työn mielekkyys lisääntyy ja työhyvinvointi kasvaa, jolloin työ on tuottavampaa ja tehokkaampaa. Ohjauskeskustelujen avulla ajatukset ja tuntemukset jäsentyvät ja niihin tulee uusia näkökulmia ja uudenlaista ymmärrystä.
Työnohjaajista jokainen tekee omalla tavallaan ja itsensä näköistä työtä (toivottavasti). Lähtiessäni opiskelemaan en ollut ihan varma, millainen työnohjaaja minusta tulisi ja olisinko kuitenkaan riittävästi. Jossain vaiheesa koin ison oivalluksen työnohjaajaidentiteettini kanssa. Minä saan, voin olla ja olen juuri sellainen työnohjaaja kuin haluan. Rakennan käyttöteoriani itseni näköiseksi ja niistä lähtökohdista jotka ovat arvojeni mukaisia. Samalla kun tuon oivalsin, ymmärsin myös sen, että minulla on jo käytössäni kaikki mitä tarvitsen ollakseni riittävä.
Työnohjaajan ja hyvinvointivalmentajan ydintaidot ovat kuitenkin tismalleen samat: taito kohdata, olla läsnä, kuunnella ja pitää huoli prosessista. Kysyä oikeat kysymykset ja auttaa ohjattavaa nostamaan esiin vastaukset jotka hän itse oman työnsä asiantuntijana jo tietää. Ja se riittää. Olla ihminen ihmiselle, kohdata ja olla läsnä. Jättää hienot korulauseet muille ja viedä se aktiivinen yrittäjä metsäpolulle hengittelemään hetkeksi ja kuuntelemaan niitä vastauksia jotka hänestä itsestä nousevat. Ja se riittää.
