Mieli haluaa meille hyvää. Mielen tehtävä on pitää meidät turvassa, turvassa pahalta maailmalta.
Ongelma on siinä, että mieli on edelleen kivikaudella ja se haluaa meidät turvaan sinne kotiluolaan, jonne ei päivä paista ja missä meitä ei sudet syö. Mielen mielestä siellä on hyvä, koska ollaan selvitty siellä hengissä tähänkin asti.
Miten mieli meidät sinne vie? Mieli kuvittelee. Sen tehtävä on saada meidät perääntymään. Sen tehtävä on saada meidät uskomaan, että jos lähdetään kohti tuntematonta, ulos luolasta, me kuollaan. Sen tehtävä on saada meidät näkemään vaarat ja perääntymään. Ei mieli silti paha ole, se tekee sitä mitä sen kuuluukin tehdä ja pitää meidät turvassa.
Mieli tuottaa vähintään 60 000 ajatusta päivittäin, joista 80 % on negatiivisia. Se kokeilee, mikä menee läpi ja mihin tartutaan.
Ja mehän tartutaan niihin oikein mielellään. Varsinkin jos ei jalat ole tukevasti maassa tässä hetkessä. Varsinkin jos ollaan kiireisiä. Jos ei ole tilaa eikä aikaa huomata mitä mieli tuottaa, me uskotaan se kaikki! Me reagoidaan niihin totena haluttiin tai ei. Keho ja mieli reagoi. Mieli ei erottele onko jokin ajatus totta vai ei. Sen tehtävä on syöttää ajatuksia ja kokeilla, mikä menee läpi.
Parhaimmillaan me sitten suhaillaan mielen tuotoksien mukaan 24/7 365, eikä pysähdytä hetkeksikään. Vältellään vaaroja joita ei oikeasti ole olemassakaan ja pyöritään jatkuvassa ajatus-tunne-reaktio -kehässä. Annetaan mielen temmeltää loputtomasti erilaisten ajatusten maailmassa ja maalata tapahtumia jotka ovat juurikin sitä itseään, mielikuvituksen tuotetta.
Joten, pysähdyttäiskö, NYT. Pysähdy ja tömäytä jalat maahan niin että tärähtää.
Tässä olen nyt. TÄSSÄ. Vain tämä on totta mitä tunnen, mitä näen, mitä koen juuri nyt. Kaikki muu on mielikuvitukseni tuotetta.
“Kiitos mieli, ei ole mitään hätää. Minä olen tässä ja minä olen täysin turvassa.”